Potkut – uhka vai mahdollisuus?

Viime vuosi on ollut monille organisaatioille suurten muutosten aikaa. Muutosneuvotteluja on käyty niin laajasti, että TE-toimistot ovat ajoittain ruuhkautuneet, ja työttömäksi ilmoittautuminen on vaatinut jonottamista. Työntekijät elävät epävarmuuden varjossa – milloin on oma vuoro lähteä? Kollegoja irtisanotaan, ja heidän kohtalonsa herättää surua. LinkedInin “Open to Work” -vihreä kehys ilmestyy yhä useamman profiilin ympärille jo muutaman vierityksen jälkeen.

Kun irtisanomiset koskettavat suurta joukkoa, voisi kuvitella, että tieto omasta työsuhteen päättymisestä tuntuisi helpommalta – “en ole yksin, enkä epäonnistunut, tämä oli yrityksen pakottama ratkaisu.” Silti tunne on usein toinen.

Coollan uravalmennuksissa, joita tarjotaan muutosturvan puitteissa, käsitellään juuri näitä tunteita – jos irtisanottu niin haluaa. Usein halu mennä nopeasti eteenpäin ja lakaista ikävät tunteet maton alle on suuri. Valmentajana kuitenkin kannustan: pysähdy tunteidesi äärelle. Suru, pettymys ja viha kertovat jotain sinulle merkityksellisestä. Niiden kohtaaminen voi avata oven piilevään potentiaaliin ja aidompiin valintoihin työelämässä.

Me suomalaiset olemme tunnetusti pidättyväistä kansaa. Tunteita piilotellaan ja kontrolloidaan. Kulisseista pidetään kiinni ja selviytyjän roolista ei lipsuta. Potkuja saatetaan hävetä. On kuitenkin täysin inhimillistä tuntea surua siitä, ettei omaa osaamista enää haluttu. On ihan ok kaivata vanhaa työyhteisöä, tuttua kulttuuria, läheisiä kollegoita, asiakkaita tai projekteja, joiden eteen on tehnyt töitä. Suru ei ole vaarallinen. Se on tunne, jonka voi kohdata, nähdä ja päästää hetkeksi viereensä – vaikka itkun kautta. Myös viha on sallittua: päätös on tehty ilman suostumustasi. Anna vihankin tulla näkyväksi.

Kun uskallamme käsitellä näitä tunteita, opimme samalla jotakin olennaista itsestämme – miksi juuri tämä sattuu? Ehkä menetit urasi parhaan esihenkilön tai työyhteisön, jossa todella viihdyit. Tämä kertoo, mitä arvostat ja mitä haluat uudelta työpaikaltasi. Jos hyvä esihenkilö oli sinulle tärkeä, pohdi miksi – ja mitä ominaisuuksia haluat nähdä seuraavassa. Käytä näitä oivalluksia työnhakusi suunnannäyttäjinä. Älä hae töihin paikkaan, jossa joudut tinkimään sinulle tärkeistä asioista. Jos yrityskulttuurissa oli piirteitä, joista et halua luopua, tunnista ne – ja karsi pois vaihtoehdot, jotka eivät niitä tarjoa.

Valmennuskokemukseni mukaan: mitä tarkemmin tiedät, mitä haluat, sitä todennäköisemmin sen myös saat. Kun tunteet saavat tulla näkyviin ja puhua, oma tahtotila kirkastuu. Tiedät paremmin, mihin suuntaan haluat mennä – ja tämä vahvistaa itsetuntemustasi, esiintymistäsi ja innostustasi työnhaussa.

Potkut voivat olla mahdollisuus – jos niin valitset

Kirjailija Rhonda Byrne kiteyttää teoksessaan Sankari osuvasti:

“Minä valitsin taloudellisen turvallisuuden sen sijaan, että olisin seurannut unelmaani. Kun sain potkut, minulle osoitettiin, että turvallisuus oli ollut olemassa vain omassa mielessäni. Oikea turvallisuus on sen tietämistä, ettei turvallisuutta olekaan, koska silloin pidät huolen siitä, että elät täysillä.” (s. 47)

Suhtaudu siis potkuihisi uutena mahdollisuutena. Mahdollisuutena pysähtyä, tarkentaa, unelmoida ja rakentaa juuri sellaista työelämää, jota aidosti tahdot. Kun sanot ääneen, mitä haluat, voit olla yllättynyt, kuinka nopeasti löydät sen.