Vuoden vaikein ja tärkein kehityskeskustelu, oletko jo käynyt sen?

Mikään ei ole niin ärsyttävää, kuin keskustella ihmisen kanssa, joka on kyllä asioista kanssasi samaa mieltä, mutta sitten käyttäytyy aivan toisin. Erityisesti olen huomannut tämän vuoden tärkeimmässä kehityskeskustelussa, joka tulee eteen aina kalenterivuoden lähentyessä loppuaan. Silloin on aika kaivaa esiin vuoden huiput ja laskut. Keskustella niistä rehellisesti, ilman mitään kiertelyjä.

Aloittaessani keskustelun olemme hyvin positiivisella mielellä, minä ja keskustelukumppanini. Tiedämme, että vuosi on ollut rankka, sitä on turha kieltää. Muistelemme, kuinka vuoden alussa puhuimme omasta hyvinvoinnista ja sen tärkeydestä. Puhuimme meille tärkeistä ihmisistä, puhuimme pysähtymisestä. Miten vuosi on mennyt, voimmeko yhdessä iloita tavoitteiden saavuttamisesta?

Olen johtajana huomautellut hänelle pitkin vuotta oman hyvinvoinnin merkityksestä. Olen pyytänyt välillä rauhoittamaan tahtia, muistamaan päivän tauot ja kannustanut antamaan aikaa läheisilleen. Nyt on siis aika arvioida, miten meni.

Minä: Miten jaksat?

Hän: No siinähän se, ihan hyvin kai. Aika rankkaa kuitenkin ollut. Mutta monella muulla on ollut rankempaa, että siinä mielessä…

Minä: Niin mitä siinä mielessä?

Hän: Niin että pitää vaan jaksaa painaa, ei tässä auta muu.

Minä: Mitä jos sinäkin saisit sanoa, että nyt ei jaksa. Aina ei tarvitse jaksaa ja rajat meillä kaikilla on.

Hän: (tuijottaa jonnekin tyhjyyteen ja silmät kostuvat)

Olemme aivan hiljaa. Nyt juuri ei tarvitse puhua. Riittää, että olemme hetken siinä. Jotain on juuri tapahtunut, hän on vihdoinkin pysähtynyt, hän on tunnistanut rajansa. Aina ei voi jaksaa, ei kukaan meistä.

Hän on minä!

Meistä jokaisella on lupa olla nyt väsynyt ja ottaa aikaa itsellemme ja läheisillemme. Kulunut vuosi 2020 on ollut käsittämätön monessa mielessä, hyvässä ja pahassa. Kaikkea tapahtunutta on vielä vaikea käsitellä ja ymmärtää. Lisäksi moni epävarmuus jatkuu, vaikka kalenterivuosi kohta vaihtuukin. Mitä kaikkea se tuo tullessaan. Yhden asian tiedämme kuitenkin varmasti, elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse. Nyt on aika katsoa peiliin ja kysyä mitä kuuluu. Jos vastaus on ympäripyöreä, pyydä tarkennusta, kysy lisää. Tunnista myös olisiko tarvetta pyytää apua.

Itse havahduin oman jaksamiseni rajojen ylittymiseen syksyllä. Arki meni sumussa ja energiani olivat lopussa. Kun omat jaksamisen rajat on ylitetty, muutun toiseksi ihmiseksi. Tämä heijastui kaikkeen tekemiseeni ja läheisiin ihmisiin. Läheiseni olivat jo hetken vihjailleet väsymyksestäni, joka näkyi kiukutteluna, unohteluna ja kyynisyytenä. Olin fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa. Kun lopulta kävin rehellisen keskustelun itseni kanssa, ymmärsin pyytää apua.

Syksyn aikana olen saanut keskustella, minulle on esitetty rehellisiä kysymyksiä ja yhdessä on haettu vastauksia. Olen saanut kaiken tämän myötä aikaa pysähtyä ja välillä se on ollut vaikeaa. Olen kuitenkin saanut myös uusia ja jo unohtuneita menetelmiä tehdä muutoksia. Sellaisia, joissa tunnistan vahvuuteni ja rajani. Sellaisia, jotka tukevat hyvinvointiani.

Haluankin kysyä, joko olet käynyt vuoden vaikeimman kehityskeskustelun? Älä jätä sitä väliin, sillä sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan! Kehitä sisäistä johtajaasi ja pyydä apua. Yksin ei tarvitse kenenkään pärjätä!

Lue lisää tunnetaidoista ja työelämän kehittämisestä coolla.fi/blogi